Suomi Juoksu 8.-9.7.2017
Kuva: Pete Jokela
100 km juoksuni Joensuun Mehtimäellä
Tapahtuman leppoisa luonne välittyi jo heti alussa numerolappuani haettaessa ja huoltopöytääni tarvikkeilla täyttäessäni. Lähtöhetkellä klo 18.00 keli oli pilvinen ja +14 astetta. Illan ja yön aikana lämpötila laski +7 ja pilvisyys väheni. Yöllä täysikuu ja aamulla aurinko valaisivat komeasti!
Lähtö ja ensi kilometrit oli niin kuin kuvitella hyvin saattaa leppoisaa taivaltamista. Ensikilometrit mukavaa rupattelua juoksukavereiden kesken. Tämän jälkeen yritin tasata vauhtia ja viedä ajatuksia enemmän muualle kuuntelemalla Onni Palasteen Kaukopartio kirjaa äänitteenä. Näin Suomi 100 hengessä ja 100 km matkaa turhaa ajattelematta kului alkutaipaleet mukavasti.
Erikoista kyllä vatsani ilmoitteli itsestään jo 10 km kohdalla. Vatsaa pisti ja sisällä kiersi ilmaa. Tiedä sitten olisiko lapsieni sairasteluista jäänyt jotain pöpöjä itsellenikin, mutta harvinaisen ärtyneenä se oli lähes koko juoksun ajan. Vesi ja mustikkakeitto sopi hyvin, mutta vahvemmat urheilujuomat, pähkinät, patukat jne. ei oikein miellyttänyt sisintä. 20 km kohdalla vatsakin kuitenkin tasaantui ja meno jatkui normaalina lenkkeilynä.
30 km kohdalla jaloissa alkoi tuntua ensimmäisiä kiristymisiä. Ei mitään hälyttävää, mutta 38,7 km kohdalla laitoimme pohkeisiin hevosille tarkoitettua inkivääri & MSM linimenttiä jo varotoimena. Ensimmäisen maratonin kohdalla nostin jaloissani alhaalla olleet säärystimet ylös tukemaan pohkeitani loppumatkaksi.
40 km meni aikaan 3.41h. 50 km aikaan 4.41 h ja 60 km 5.45 h. Tämän jälkeen alkoi varsinainen juoksini taisteluosuus. Inkiväärivoiteista siirryttiin kylmägeeliin ja hierontaan. Kylmägeelistä tiikeribalsamiin ja kevyisiin särkylääkkeisiin. Mentaalipuolella kävin läpi kaikenlaisia ajatusleikkejä. Mm. Sitä kuinka kipu on vain väliaikainen olotila tai niitä väsyneimpiä hetkiä mitä minulla oli koskaan ollut ja vertasin tätä siihen hetkeen (nyt en kuitenkaan esim. univajeesta johtuen ollut läheskään niin väsynyt) ja mitä kaikkea maailmassa on koettelemuksia tai kuinka paljon tämä minulle merkitsee ja kuinka lyhyt aika tämäkin lopulta olisi ja kuinka hyvältä lopussa tuntuisi. 40 km kohdalla olin jättänyt äänikirjan kuuntelun, mutta 62,5 km kohdalla otin musiikin kuuntelun käyttööni. Soittolista täynnä hittejä takomassa tahtia juoksuuni. Mutta ei, tuntui ettei mikään auta kääntämään kurssia tai iskuttamaan uutta vaihdetta silmään.
Kunnes kuin itsestään, 82 km kohdalla askellus alkoi tuntua helpommalta. Vauhti nousi hieman. Ei se mitenkään vielä päätä hivellyt, mutta juoksu tuntui helpolta ja vaivattomalta. Tosin Tero taisi tuossa kokemani flowjuoksun aikana katsoa kasvojani ja kuvaili sitä lausein "kasvosi olivat, kuin olisit juossut omiin hautajaisiisi". Tiedä häntä mutta ennemminkin näin valoa tunnelin päässä. Jäljellä oleva 17km ei tuntunut enää pahalta. Se oli kuin mikä tahansa jokapäiväinen peruslenkki jonka kyllä juoksisin koska tahansa maaliin. Ehkä siinä on joku ero vertailla ajatuksia puolimaratonin ja vähän alle 20km juoksun välillä. Samalla ajatus juostavien kierrosten määrän vähentymisestä oli helpottavaa. "Tämä kierros vielä loppuun, niin on enää 4 kierrosta, sitten kolme kunniakierrosta jne. Viimeiselle kierrokselle lähtiessäni jätin kuulokkeet Terolle ja keskityin nautiskellen aistimaan kaikkea mitä tämä suomalaisen suven reitti tarjoaa. Viimeistä kertaa.
Yhteenvetona olen tyytyväinen juoksuuni vaikka 10h ei alittunutkaan. Näillä kilometrimäärillä ja ensimmäiseksi ultraksi katsottuna saan olla suoritukseeni kiitollinen. Vaikea sanoa olisiko vauhdinjako pysynyt parempana jos jo alun ensimmäinen 20 km olisi ollut 5.25min/km vauhdin sijasta lähempänä tuota 5.40min/km. Seuraava 20 km oli vielä 5.35 min/km, mutta sitten 40-60 km meni 6.10 min/km keskivauhtia ja 60-80 km jo 7 min/km vauhtia. Lopun 80-100 km 6.40 min/km vauhdilla ei enää merkitystä kun aikaisemmin käytiin turhan alhaalla. Jos 70 km olisi taittunut 5.40 min/km vauhtia olisi viimeiselle 30 km riittänyt tuo lopun 6.40 min/km vauhti. Tai toisaalta jos ekan maratonin olisin juossut perus helppoon/tuttuun 3.30h aikaa (n. 5minkm) olisi lopulle 58 km riittänyt tuo 6.40 min/km vauhti. No tiukkaa olisi tehnyt joka tapauksessa ja se joka aikaa söi oli pakolliset huoltotoimet. Ilman Teron loistavaa toimintaa olisin menettänyt useita minuutteja enemmän niissä. Ylipäätään pystyin aina juoksemaan koko 3.4 km kierroksen sillä motivaatiolla että huoltopisteellä saattaisi olla jokin uusi niksi odottamassa ja ihmisiä kannustamassa. :)
Kuva: Pete Jokela
Loppujen lopuksi energiaa tuli tankattua juoksun aikana noin 2000 kcal vähemmän mitä olin etukäteen laskenut (6000 kcal). Toisaalta vauhtini laski 4h jälkeen alle 5.40 min/km, jolloin myös rasvanpolttoni oli hillareiden kulutusta suurempaa yli puolet juoksustani. Painoni laski 9% juoksun aikana. Hiertymiä tai rakkoja ei pahemmin tullut. Yksi pieni rakko oikeaan etuvarpaaseen. Maratonillakin olen kokenut pahempia. Jalat vähän jämähtivät maalissa mutta sekin on normaalia ja jo seuraavana päivänä helpotti.
Näin kolme päivää juoksusta kuluneena en osaa sanoa jatkosta. Olen iloinen että tämä tuli tehtyä. Mukava oli seurata ihmisiä jotka innolla seurasivat koettelemustani. Lapseni olivat vanhemmillani hoidossa ja siitä huolimatta vanhempani olivat seuranneet yöllä juoksuani liveseurannasta kirjaten väliaikoja paperille. Siskoni tiedusteli Terolta väliaikatietoja puhelimitse ja kaverini kommentoivat juoksuani somessa :) Järjestäjät olivat avuliaita ja kanssakilpailijat mukavia. Kiitoksia kaikille!
Tässä vielä muutama videolinkki juoksusta.
Kisajärjestäjän video alkutaipaleilta - Suomi-Juoksu 2017
Oma videoni omista tuntemuksistani juoksun aikana sekä ratakuvaus
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti