Kaikella on aikansa

Salibandyn pelaajaurani loppui virallisesti 03.03.2013.

Pelipaidan jäädytys keväältä 2012

Kaikella on aikansa. Lajia en koskaan tule hylkäämään lopullisesti, enkä sano että pelitkään olisivat tässä, mutta joskus on hyvä tiedostaa tilanne ja siirtyä elämässä eteenpäin. Tulen varmasti pelaamaan lajia vielä jatkossakin (ainakin epävirallisesti, aivan kuten sen olen aikoinaan aloittanutkin). Vannomatta paras, kuuluu siis toinen asiaan hyvin sopiva sanonta. Ties vaikka vielä 20 vuoden jälkeenkin olen taistelemassa ikämiehissä sarjan M50 Suomen mestaruudesta. Olen nyt ollut viikon koskemattakaan salibandymailaan ja täytyy myöntää että haluja olisi. Mistä löytyisi lähin höntsyporukka? Missä pelattaisiin seuraava puulaakiturnaus? Vai lähtisinkö kokeilemaan vielä maalivandin uraa :)? Ehkä pääsisin vielä johonkin huippuporukkaan huoltajaksi? Tuomaroimaan, toimitsemaan, kuuluttamaan, kuvaamaan, haastattelemaan? Katsomovalmentajaksi tai ihan vain katsomoon? Paljon olisi houkutteita, mutta mikä parasta nyt on vapaus valita. Kevätaurinko paistaa porottaa ulkona ja sehän tietää vain sitä, että salibandyssä on edessä kauden kovimmat pelit.
Katsomoon siis!