Vilna Maraton

8.9.2019 Vilnius marathon

Maratonjuoksu on yhteensä 42,195 kilometrin kestävyysjuoksu. Sitähän se todellakin on. Sen sain jälleen kokea tällä kyseisellä vuoden päätavoitteellani.

Lähtökohdat kisaan oli kaksijakoiset. Takana oli tehokas parin kk -maratonharjoittelu ja tunsin että kuntoni on hyvä. Toisaalta pari päivää aikaisemmin alkanut kurkkukipu mietitytti. Lähteäkö tavoittelemaan aikaisemmin määriteltyä juoksusuunnitelmaa ja omaa ennätystä, vai kaverini jänistystä.

Kisa-aamuna tuntemukset olivat paremmat ja päätin lähteä hakemaan ennätystäni. 4,06 min/km vauhtia. Tarkoituksena seurata 5 km aikoja ja pitää ne 20:30 min.
Lähtö tapahtui yhdessä puolimaratonjuoksijoiden kanssa joten muutamat innokkaimmat säntäsivät lähdössä mutta muuten lähtö sujui hyvin eikä alkutungosta ollut. Alkumatkasta liettualainen Tomas kysyi minun tavoitevauhtiani. Hän kertoi että juoksee vasta ensimmäistä maratoniaan, vaikka omaa 20 vuotta juoksuharrastusta ja yrittää 3h alitusta. Sovimme että yrittäisimme samaa aikaa ja hyödyntäisimme vuorovetoa. 4 km kohdalla huomasin, että keskisykkeeni oli korkeammalla mitä muissa maratoneissa saati harjoituslenkeilläni samalla vauhdilla. Arvasin heti että tästä saattaa tulla vielä hankala juoksu. Vaikka sykkeet kipusivat aina maksimikestävyysalueelle asti tuudittauduin siihen ajatukseen että alkumatka olisi ylämäkeä ja saisin sykkeet vielä takaisin vk -alueelle.

Näin siinä myös kävi, mutta tilapäisesti. 8 km jälkeen reitti alkoi taittaa takaisinpäin ja loiva alamäkipätkä alkoi. Sykkeet laskivat, mutta vain alhaisimmillaan edellisten maratonien keskisykkeeseen asti. Pian mentiin taas mk -alueelle. Sain Tomasista kuitenkin hyvää vetoapua ja tuntui että hänen tossunsa kulkee hyvin. Niinpä sinnittelin. 10 km vähän aikataulusta jäljessä 41:30 min, mutta ei paha. Odotin 17 km kohtaa, jossa odottaisi oma juomapulloni täynnä energiaa. Seuraava 10 km 41:57 min. Puolimaratonin aika 1.28.08. Ei huono sekään, koska ennätysjuoksussani vuonna 2014 puolikkaan aika oli 1.28.11. No tämä oli pelkkää laskelmaa. Tunsin tuossa vaiheessa että voimat eivät tulisi riittämään. Sellaista flow -tilaa oli hankala hakea millä toinen puolikas menisi samaan aikaan.

Puolimaratonin jälkeen aloin jäädä Tomasista. Toivotin hänelle hyvää matkaa. 25 km kohdalla olin Toimasista 16 sekuntia jäljessä ja tunsin, että takkini on ihan tyhjä. Vauhtini tulisi hiipumaan pahemman kerran. Juoksin yksin väsyneenä, kunnes Alina jonka olimme  noin 15 km kohdalla ohittaneet sai minut kiinni. Hän huomasin vaikea tilanteeni, haki juomapisteeltä minulle veden ja kannusti jatkamaan. Upea ele jonka voimin sain energiapiikin. Lähdin peesiin ja välillä onnistuin jopa tarjoamaan vetoapua valkovenäläiselle. Aloimme saavuttaa Tomasia. Kääntöpisteellä huomasin että myös Tomasilla teki vaikeaa. Huikkasin kannustushuudot. Näin meni yksi 5 km pätkä 21,36 minuuttiin.

30 km kohdalla osaltani ei kuitenkaan ollut enää mitään tehtävissä. En pysynyt enää Alinan kannoilla. Hän jatkoi puskemistaan, meni Tomasin ohi ja tuli lopulta toiseksi naisten sarjassa. Tomas hyytyi myös pahasi ja jäi 3 h tavoitteestaan 15 min. Mitäkö kävi minulle? 12 km jäljellä. Riittääkö tässä enää edes sisu ja taistelu omien tuntemusten kanssa. Ei riittänyt. Tämä oli ensimmäinen maratonini jossa jouduin kävelemään. Varsinkin 35 km jälkeen ajatuksena ei enää ollut muu kuin päästä keinolla millä hyvänsä maaliin. Veisi se sitten kuinka kauan tahansa. Tunti lisää viimeiselle kympille ja loppuaikani oli 3:20:29.

Tuntemukset tietenkin päällisin puolin pettynyt, mutta realiteetit huomioiden ei harmittanut niin paljoa. Tämä oli tällainen juoksu ja kokemus tällä kertaa.