Ehkä osaltaan blogiin kirjoittamattomuuteeni johtuu rankasta työnteostani. Kun ensin on tiiviisti töissä seurannut tietokoneen näyttöä ja yrittänyt saada kiireellä kaiken tehdyksi, niin eipä sitä oikein enää iltaisin tee mieli tuijotella. Sama pätee puhelinta ja sähköpostia. 88 työpuhelun jälkeen ei tee mieli puhua enää kenellekään.
Sellaisen uudenvuoden tavoitteen (en voi sanoa lupauksen) olen mielessäni tehnyt, että työn sijaan antaisin enemmän aikaani ja huomiota lähimmäisilleni sekä itselleni. Työtä ei saa ottaa liian vakavasti eikä stressaantua. Vaikka luonne ei antaisi periksi joissakin ongelmallisissa tilanteissa, niin joskus on vaan parempi keskittää voimansa johonkin joka on oikeasti itselle tärkeää. Helposti tilanne kehkeytyy siten, että ensin on kiire ja iskee paniikki, jonka jälkeen stressaantuu, ahdistuu ja lopulta väsyy. Tämän jatkuessa pitkään tulee paljon vakavempia ongelmia kuten masennus, josta toipuminen lieneekin sitten pitkä prosessi. Mielialan pitkäkestoinen lasku, kyky nauttia asioista ja toimeliaisuuden puute ei todellakaan ole leikin asia. Tässä hyvä testi itsemietiskelyn ja pysähtymisen avuksi.
Sitten hieman valoisampiin asioihin, nimittäin lumeen. Alkutalvi ja vuoden loppu olivat valitettavan vähälumisia varsinkin tässä osassa Suomea, mutta nyt lunta näyttäisi riittävän. Täytyisi vaan saada nopeasti sukset varastosta, voitelu kuntoon ja paanalle hiihtämään. Maaliskuun loppupuolella häämöttääkin jo hiihtokauteni kohokohta Vuokatin talvisessa maisemassa. Myös laskettelukausi täytyisi aloittaa, ettei lumilautani tai lautailutaitoni pääse ruostumaan.
Tampereella oli muuten tänä uutena vuotena hieno ilotulitus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti