Pesäpallossa pelinjohtaja viestii pelaajilleen väriviuhkan avulla. Viuhkalla on suuri merkitys pesäpallossa käytettyyn taktiseen merkkipeliin. Viuhkan avulla joukkue pystyy hyvin keskenään kommunikoimaan pelin sisällä ilman että vastustaja tietää aikeet.
Yleisimmät viuhkalla näytetyt merkit ovat lentomerkki ja väärät pois merkki. Esimerkiksi kun viuhkassa näkyy vihreä, voi etenijä vaihtaa heti syötön noustessa. Jos puolestaan punainen näkyy, niin kuunnellaan ensin väärä huuto ja lähdetään vasta sitten. Mikäli kumpikaan väreistä ei näy, niin ei edetä ollenkaan, vaan lyöjällä on vapaa mahdollisuus kokeilla haluamaansa lyöntiä (esim. läpilyöntiä).
Tietysti etteivät merkit menisi liian helposti luettaviksi, voidaan sopia erilaisia kieltomerkkejä, pikamerkkejä, iso väärä pois merkki, ennakoivia merkkejä tai jopa pelaajien henkilökohtaisia merkkejä. Kieltomerkissä voidaan käyttää väriä, joka estää muiden merkkien voimaan astumisen (Esim. jos musta on kolmantena värinä viuhkassa, niin merkki ei ole päällä vaikka vihreä näkyisikin). Pikamerkkiä voidaan käyttää usein tilanteissa, joissa merkki halutaan nopeasti päälle (Esim. lukkari syöttänyt ensimmäisellään väärän ja halutaan edetä toisella heti syötöstä.). Tällaisissa tilanteissa voidaan käyttää myös ennakoivaa merkkiä, jolla on jokin ennalta sovittu toimintatapa (Esim. Jos viuhkassa peräkkäisinä väreinä punainen, keltainen ja vihreä niin tiedetän että jos 1-3 tilanteessa saadaan väärä syöttö alle, niin seuraavalla kokeillaan kotiutusta + vaihtoa.). Myös viuhkan- tai vapaan käden eri asennoille voidaan sopia erinäisiä merkityksiä.
Pesiksessä merkkipeliä on tietenkin paljon muutakin kuin viuhkalla näytettävää. Mailamiehillä on tärkeä rooli kotiutustilanteissa. Pallon osuessa välilyönniksi kotipesällä oleva mailamies tiputtaa mailan, jonka ansiosta juoksija osaa lähteä kotiin ilman että merkki on päällä.
Lisäksi lyöjä voi viestiä etenijöilleen ennalta sovituilla merkeillä mm. näyttämällä lyönnin suunnan aivan kuten lukkari ulkokenttäläisilleen tulevista heittelyistään ja taktisista vääristään. (Esim. kun lyöjä kopauttaa mailallaan jalanpohjaansa, etenijä tietää ensimmäisellä tulevan rajalyönti kakkospesään. Lukkari puolestaan voi pitää räpyläänsä selkänsä takana hetken ennen syöttöä, josta ulkokenttä tietää ensimmäisen syötön olevan taktinen takaväärä.)
Suurin osa eri tilanteiden toimintatavoista käydään läpi ennen peliä. Vastustajan analysointi ja tämän myötä lyöntien suuntaamiset ja ulkokentän sijoittumiset pyritään yhdessä sopimaan ennen peliä. Jotkin asiat ovat joukkueen ennen kautta laatimian suurempia pelillisiä linjauksia, jotkin puolestaan pelaajien keskenäisiä omia niksejä, joista toki myös muut joukkueessa tietävät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti