Tämä hetki - osa 4

Vuosi on lähtenyt hyvin käyntiin! En tainnut turhaan hehkuttanut joulukuun kirjoituksissani tulevaa vuosikymmentä.

Tammikuun aikana olen käynyt varmaan useammin kuin koskaan ulkona syömässä. Sen lisäksi, että töissä on jatkunut sama ruljanssi Tampereen lounaspaikkojen välillä, niin myös iltaisin ja viikonloppuisin olen usein päätynyt eri ravintoloihin syömään. Ja pitihän tuota ravintola-alaa kokeilla yhtenä maanantai-iltana myös kotona. Hannun menuun kuului tuolloin alkuruokana kokoelma erilaisia sokkomaistiaisia (porkkanaa, lanttua, leipää jne.). Pääruokana uuniperunat, pippuripihvi (possun sisäfile) punaviinikastikkeella. Lisukkeena maissi, paprika ja herne. Jälkiruokana tiramisu jäätelöllä ja mansikkasmoothiella. Hyvää oli, vaikkakaan pippuripihvi ei ihan pärjännyt edellisiltana nautitulle el Toron vastaavalle. Parastahan illassa oli kuitenkin kokonaisuus ja hyvä seura!

Vuodenvaihteen jälkeen olen salibandyn ohella päässyt myös hiihtämään pariin otteeseen. Ladut Kaupilla ovat loistavassa kunnossa ja suksikin luistaa paremmin, kun on mitä katsella ympärillä. Lumiset puut ja pensaikot tekevät ympärillä vaihtuvasta maisemasta hienon.

Viime viikonloppuna kävin vanhempieni ja siskoni kanssa Tampereen Työväen Teatterissa katsomassa Komisario Koskisen. Vaikka uudenvuodenaattona kävinkin katsomassa Avatarin 3D -leffan Plevnan 1. salissa Jussin ja hänen tyttöystävänsä (josta olen tosi kateellinen:) kanssa, niin kyllä nuo suuret näyttämöt ovat vaan jotain mitä kankaalla on tosi hankala esittää. Reaaliaikaisuus ja yllätyksellisyys ovat aivan toista luokkaa. En sano ettenkö pitäisi elokuvateattereista tai että teatterit olisivat edes aina se parempi vaihtoehto, mutta näin vaihteluna teatteri tuntuu tosi mukavalta illanvietteeltä. Näytöksen päätteeksi Äitini innostui vielä ostamaan teatterissa esitettävästä näytöksestä tehdyn vuonna 85 lautapelin, jota sitten pelasimmekin innoissamme Tammelassa aina yömyöhään asti.

Jos tämän vuoden huuma ei pian lopu, niin se saa luvan jatkua!