Lautaskammo

Vanha harmittava ilmiö pesäpallolukkareiden keskuudessa, joka aina silloin tällöin iskee kesken kauden niin alasarjan kuin superpesiksenkin pelaajiin.

Käsi ei tottele. Pallo tarttuu kiinni. Tolppa ei nouse. Matalat syötötkin kaartavat lautasen reunalle. Aivan kuin käsi ja aivot eivät olisi samassa ruumiissa. Lautaskammosta voitaneen puhua kuitenkin vasta kun syötöt alkavat lipsua toinen toisensa jälkeen ja lukkari itse alkaa pelätä syöttöä jo ennen itse suoritusta.

Tilanne on hankala koko joukkueen osalta. Lukkari on suuressa osassa ulkopeliä, eikä virheisiin juurikaan ole varaa. Lautaskammon iskiessä uran alkuvaiheessa saattaa se lopettaa jopa koko harrastuksen. Pettymys on suuri eikä yhtä ahdistavaan ja kiusalliseen tilanteeseen enää halua päätyä. Tällaisissa tilanteissa valmentajan ja joukkueen tuki nähdään tärkeäksi itseluottamuksen nostattajaksi.

Harmi ettei naapurissamme Ruotsissa pesäpallo ole noussut vielä kovinkaan suosituksi lajiksi. Olisi mielenkiintoista nähdä ja kuulla kuinka siellä lautaskammot osataan käsitellä. Onhan Ruotsi tunnettu urheilupiireissä hyvänä henkisen valmennuksen osaajana.

Suomessa lautaskammon oireista yritetään karistaa tyypillisin menetelmin. "Lisää toistoja, toistoja ja vielä kerran toistoja". Jotenkin kyllä tuntuisi, että ainakin ylemmällä sarjatasolla syöttämisen tauko voisi olla toimivampi ratkaisu. Jos kerta syöttämiseen on muodostunut "väärä tapa" on se parempi lopettaa ja aloittaa ns. tyhjältä pöydältä. Myös monien lääkärien mielestä tauko saattaa olla hyvä ja jopa ainut keino "lautaskammon" lopettamiseen. Kyseessä saattaa nimittäin olla hermolihaksen toimintahäiriö. Ainakin tällaisissa tilanteissa toistojen sijaan on parempi paneutua laatuun, tekniikkaan ja oman mielen hallintaan.