Ensin täytyy tiedostaa tarve:
Tuleeko jalkine sisä- vai ulkokäyttöön? Onko käytettävissä oleva alusta kova, pehmeä, pitävä vai liukas? Kuinka pitkiä aikoja kenkiä käytetään ja onko niiden pääkäyttö juoksussa vai esim. hyppimisessä. Onhan selvää että eri lajien harrastajat tarvitsevat aivan eri tyyppisiä kenkiä. Harvoin näkee painonnostajaa hyvin iskuja vaimentavissa aerobic kengissä, tai pikajuoksijaa tukevissa koripallokengissä. Jalkapallo- ja taekwondokenkien pinnan kuuluu olla potkuja kestäviä, kun taas maratonarin kenkä ohut ja hengittävä.
Lisäksi suuri merkitys on tietysti myös sillä minkälaiselle jalalle, nilkalle ja massalle kenkä tulee? Jalan koko, muoto ja askellus voi vaihdella suurestikin henkilöittäin. Tarvitaanko erityisesti tukevaa, kevyttä, hengittävää, iskua vaimentavaa tai pronaatiota hillitsevää kenkää?
Minulla tarve on selkeä. Tarvitsen mitäs muutakaan, kuin salibandyssä käytettävää sisäpelikenkää.
Millainen on hyvä salibandykenkä minulle?
Kengän täytyy olla oikean kokoinen. Jalka ei saa liikkua liikaa kengän sisällä (varsinkaan sivuttaissuunnassa tai kantapäästä), muuten jalka saattaa helposti väsyä ja aiheuttaa rasitusvammoja. Tällöin jalka ei ole asettunut kohdilleen kengän tuen ja vaimennuksien osalta. Liian pieni kenkä puolestaan tuntuu ahtaalta aiheuttaen painetta ja hankausta mm. varpaisiin ja kantapäähän. Näistä seurauksina on usein hiertymiset ja mustuneet varpaankynnet.
Kengän tyyppi ja istuvuus on koon ohella yksi tärkeimmistä perusteista kengän valinnassa. Lisäksi että kengän kuuluu tuntua hyvältä jalassa on siitä löydyttävä riittävästi kierojäykkyyttä ja vaimennusta. Kanta- ja päkiävaimennukset ovat hyvin tarpeellisia jo pelkästään salibandyssa tapahtuvien suunnanmuutos- ja kontaktitilanteiden vuoksi. Pohjan tukevuutta on helppo testata taivuttamalla kenkää pituussuunnassa. Hyvä pohjarakenne taipuu pelkästään päkiän kohdalta (hyvin vähän kannasta). Myös kiertojäykkyyttä voi testata kiertämällä kengän päkiä ja kanta osaa käsillä vastakkaisiin suuntiin (tiskirätin kuivaus otteella).
Pohjan pito on tärkeä ominaisuus ajateltaessa niitä monia pallontavoittelutilanteita ja läpiajoja, joita rinta rinnan vastustajan kanssa pelissä tehdään. Salibandyä pelataan useimmiten sisällä joko parketti tai matto alustalla, joten alustaan puree parhaiten pehmeäpohjainen kenkä. Pahitteeksi ei kuitenkaan olisi vaikka pito säilyisi hieman huonokuntoisimmillakin alustoilla (likaisilla ja liukkailla). Myös pohjan matala profiili (joissa kulmat ovat pyöristettyjä) on tärkeä ominaisuus hyvän alustan tuntuman vuoksi, sekä nilkan nyrjähdysten vähentämiseksi.
Materiaali tulee olla kestävää. Kengän pohjan ei saa irrota, eikä päällisen revetä. Minulla todella usein kengän sisäsyrjän osa kuluu. En tarkalleen tiedä mistä se johtuu, mutta tästä syystä lähes poikkeuksetta kengät puhkeavat lopulta. Myös kiinnityksen (esim. nauhoituksen) täytyy olla napakka ja varmatoiminen, muttei kuitenkaan tukalan tuntuinen tai hankaava.
Pitänee mainita vielä kengän keveydestä. Ymmärrettävää on etteivät nämä kaikki yllä mainitut kengän hyvät ominaisuudet puolla keveyden puolesta, mutta se on kuitenkin hyvä huomioida valinnassa. Ottelussa yksittäinen pelaaja saattaa juosta useita kilometrejä, jotka pääasiassa koostuvat nopeista kiihdytyksistä. Näissä tilanteissa ymmärrettävästi myös kengän paino alkaa olla osaltaan vaikuttamassa suoritukseen. Niin ja kengän värit on tietenkin kiva olla peliasuun sopivat (tälle ei kuitenkaan kannata antaa suurtakaan pääpainoa valinnoissa). Huom. tuomareilla kuuluu olla mustat kengät. :o
Makukysymyksiä on haluaako korkeavartisen kengän. Varsi tuo tukevuutta nilkalle, mutta samalla lisäpainoa ja esteellisyyttä jalan taipumiselle.
Editti 22.12.2010:
4 kommenttia:
Monenlaisia tossuja on kanssa jalassa tullut pidettyä.
Nykyiset suosikkitossuni ovat tosin paljaat jalat.
Vieläpä lajin sisällä käytetään useita erilaisia tossuja. Juoksijalla on usein käytössään kahdet perusjuoksu/hyppelykengät, kengät vauhdikkaaseen juoksuun, ehkä kilpailutossut maantielle ja maratonille, nastoitetut kengät talvikelille, piikkarit maastoon ja piikkarit radalle.
Paljainkin jaloin on silti päästy pitkälle, olympiavoittoon asti.
Sen lisäksi, että hankkii oikeanlaiset urheilukengät pitäisi vielä muistaa muutenkin huolehtia keskeisistä työvälineistä monissa lajeissa, myös salibandyssä - jaloista.
Näin on! Jalalle sopivien tossujen ansiosta voi säästyä hieman "turhalta" jalkojen rasitukselta, mutta sitä tosiasiaa se ei poista etteikö jaloista pitäisi yhä pitää muutenkin huolta.
Jalkojen huoltoon käy mainiosti venyttelyt, jumpat, hieronnat, rentoutomiset, jalkakylvyt sekä kynsien ja ihon hoito.
Kenkien huollossa kannattaa muistaa treenien jälkeinen kenkien hyvä kuivuminen ja tuulettuminen. Kengät voi pestä haaleassa (saippua)vedessä. Hyvä olisi myös, jos kenkiä olisi kahdet parit, jolloin toiset kengät ehtisivät kuivua ja palauttaa muotonsa kunnolla.
Kyllä viisaita puhutte. Me olemme Elixirissä Risto Kaskilahden ja Karoliina Blackburnin kanssa testanneet, että paras tapa huolehtia jalkojen kunnosta on kunnon vaakamambo ja huulihölkkä :)
Joko thai hieronta on myös hyvä jos haluaa onnellisen lopun kuten mm. Karita Tykkä tykkää saada sauvoessa minua Ramsaussa :)
Tukipohjalliset?
Hmmm, kannattaisikohan vielä hankkia kenkiin kunnolliset oman jalan mukaan muotoillut pohjalliset?
Lähetä kommentti