Susi

(Canis lupus)

Myös susi kuuluu minulle hyvin läheisiin eläimiin. Tämä hyvin mielenkiintoinen ja hieman mystinenkin nisäkäs on kuitenkin ihmisten mielissä nähty hieman erilaisena kuvana mitä aikaisemmin kirjoittamani karhun kunnioitus. Sudet ovat satujen pahiksia ja kristillisessä uskonnossa yksi pahuuden symboleista (vertauksena karitsa ja sudet).

Myös suomen kielessä sana susi toimii monesti kielteisessä mielessä. Huono esine voi olla susi, tai joku blogikirjoituksieni lukija voisi valittaa hukkaan menetetystä ajastaan. Susi lampaan vaatteissa kuvastaa naamioitunutta uhkaa. Termi yksinäinen susi on puolestaan tuttu ja käytetty lausahdus monissakin eri yhteyksissä.

Yksinäisen suden termistä huolimatta susi on pääosin sosiaalinen laumaeläin. Laumat koostuvat yleensä johtajaparista ja niiden jälkeläisistään. Suurimmillaan (Pohjois-Amerikassa) on nähty jopa noin 30 suden laumoja. Sudet metsästävät laumoissa, jossa jokaisella on oma tehtävänsä. Osa ajaa saalista takaa ja osa on ottamassa sitä kiinni. Syöntijärjestys menee arvohierarkian mukaan.

Susi liikkuu keskimäärin 8 km/h, mutta voi yltää huippunopeudellaan jopa 70 km/h vauhtiin. Päivän aikana sudet voivat liikkua pitkiäkin matkoja. Lauman reviirin koko on noin 10 km, jonka sisällä sudet voivat viestiä toisilleen ulvomalla.

Ulvomisen lisäksi sudet ovat hämmästyttävän taitavia kommunikoijia. Ääntelyjen (haukkuminen, muriseminen, vikiseminen ja ulvominen) lisäksi sudet käyttävät paljon ruumiinkieltä. Niskan ja pään asennot kertovat asenteesta, kun taas hännällä osoitetaan sosiaalista asemaa. Katse ja sen kohdistaminen silmiin merkitsee jonkinlaista painostusta tai uhkailua. Nuoleminen tarkoittaa kiinnostumista toiseen. Aivan kuten koiratkin sudet käyttävät virtsaamista hajumerkintänään.

Kukahan lähtisi kanssani "susijahtiin"? Enkä kysele nyt ketään mukaani salakaatoihin vaan jonkinlaiseen elämysmatkaan susien maailmaan, sillä "only shoot that I do is snapshot".


"Jos menee sutta karkuun tulee karhu vastaan."