Mitä vaistosi yritti kertoa sinulle tänään?

Vaistot ovat katoavaa kansanperinnettä. Aikoinaan kaikki elävät olennot toimivat yksinomaan vaistojensa ohjaamina. 

Tänä päivänä vaistojen ohjaamaa toimintaa voidaan nähdä muunmuassa muuttolinnuissa, rakkaudessa tai vaikkapa vastasyntyneen lapsen imemis- ja tarttumisreaktiossa.

Liiallinen ajattelu karkoittaa vaistomaista toimintaa. Luonto on erityisellä tällä luonut elävät olennot selviytymään vaistojensa avulla. Miten vaistoja voisi hyödyntää jokapäiväisessä elämässä? Miten oppia kuuntelemaan omaa vaistoaan paremmin? Enkä tarkoita tällä intuitiota, jossa tunne saattaa jollain tapaa pohjautua myös opittuun tietoon.

Kuten vanhassa Sheba kissanruokamainoksessakin sanottiin; herätä kissasi aistit joka päivä, pätee tämä viisaus myös sinuun.

Pysähdy, hengitä, tunne aistisi ja vaistosi, toimi!

Kumpa se olisikin noin helppoa. Nykyihmisten aistimat asiat muodostuvat niin kovin helposti mielessä "järkipohjaiseksi" ajatukseksi. Ajatusten syöverestä on puolestaan enää hankala toimia vaistojen perusteella.

Vaistojen varassa toiminen ei muodostu mielen vaan toimimisen kautta. En sano että kannattaisi välttämättä ensin toimia ja ajatella vasta sitten, mutta joskus liika miettiminen ei vain yksinkertaisesti johda oikeisiin lopputuloksiin.

Tärkeintä lienee luottaa omaan vaistoon. Ole läsnä tässä hetkessä ja tiedosta vaistosi olemassaolo. Rauhoitu, kuuntele sisäistä ääntäsi ja tunnista mikä on keksimääsi ja mikä vaistosi tuomaa. Mikäli rauhoittuminen on vaikeaa voit kokeilla mielen tyhjentämistä totaalisella arjesta irtaantumisella esimerkiksi halkopinon ääressä tai kalareissulla.

Usein sanotaan, että vaihtoehdoista se joka tulee ensin mielee on yleensä oikea. Tämä voi hyvin pitää paikkaansa. Oli se sitten vaistomainen liike tai intuition tuoma johdatus johonkin tuttuun ja osuvaan vaihtoehtoon, voi se kummallisella tavalla osua usein hyvin lähellä oikeaa.

Vaistoja voit harjoittaa seuraamalla "älyttömämpiäkin" sisäisiä ääniäsi. Voit esimerkiksi rutiini juoksulenkkiäsi tehdessäsi yllättäin poiketa metsään kääntyvälle kinttupolulle. Ties minkä elämyksen vaistosi tuokaa kohdallesi. Voit sattumalta kohdata vaikkapa ketun metsän siimeksessä, jota järki ei olisi osannut sinulle kertoa.

Harvoin työelämässä tuodaan oma tunne esille vaan asioita yritetään hoitaa järkipohjalta. Ehkä joskus olisi hyvä kuunnella myös sisintään ja tuoda rohkeasti oma vaisto (ei välttämättä edes mututuntuma) esille.

Vaikka vaistosi tuntuisivatkin ohjaavan sinua väärin älä luovuta, vaan ole tyytyväinen siihen mitä luoja on sinulle luonut. Vastoinkäymisistäkin huolimatta muista pitää mieli avoinna.

Lauri Tähkä & Elonkerjuun sanoin;

Sä tiedät, eihän murhe mieltä muserra koskaa.